Viikko vierähti. Oikeasti, mitä voi sanoa viikosta (tämä nyt ei onneksi sisällä viikonloppua), jonka mieleenpainuvimmat hetket olivat siinä, kun kaupasta löytyi maitoa kylmäkaapista, ja pyykkipäivä? Arki menee vain töissä, töistä päästään sen verran myöhään ettei enää missään ehi lähteä käymään, joten illat koostuu syömisestä, kaupassa käymisestä ja lukemisesta. Onneksi aina välillä tapahtuu jotain arkea sekoittavaa.
Saksassa on monta hämmentävää asiaa, kuten väärään suuntaan avautuvat ovet. Lisäksi täällä ei pidetä kaupoissa maitoa (eikä pahemmin mm. sulatejuustoakaan) kylmässä. No eiväthän tietenkään nämä suomalaiset hygieniapassin omaajat ole voineet ostaa täältä lainkaan maitoa. Kyllä monipuolistui ruokavalio heti kerralla kun Lidl yllätti ja oli siirtänyt osan maitopurkeista kylmään. Saatiin oikein pottumuusia tehtyä.
Toinen jännittävä tapaus oli pyykkipäivä. Ensimmäisiä asioita, joissa kielimuuri on tehnyt todella kiusaa. Annan ja Tiina S:n talossa on alhaalla pyykkitupa, jota varten pitää viikon alussa käydä talkkarilta ostamassa pyykkikolikot koneisiin. No eipä talkkari tietenkään puhu sanaakaan englantia, joten vähän aikaa piti selvitellä, että saatiin kolikot ostettua ja muut tietämisen arvoiset seikat ja säännöt tietoomme.
Myös kaupassa vähän heitti arvoitusta kun piti pyykkipulveria ostaa, tietenkään pakkauksissa ei ole sanaakaan englantia. No entäs koneet sitten? Ehei, kaikki käyttöohjeet sun muut saksaksi.
Kylläpä Anna ja Tiina S. pyykkituvasta selvisivät kaikkien neljän pyykit puhtaina. Heh, asunnonomistajalla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista pyykkitelinettä (kuten ei myöskään esim. imuria tai uunivuokaa). Onneksi oltiin tähän etukäteen varauduttu, ja virittämällä 60 metriä paketointinarua ympäri pienen pientä kahenkymmenen neliön kämppää ovenkahvasta, jääkaapin saranasta, pyyhenaulakosta ja tuolinkarmista toiseen, saatiin hyvin kaksi koneellista pyykkiä kuivumaan. Hetken aikaa oli elämä vaikeaa, etenkin jos oli tarvetta liikkua. Siinä sitten Mirka ja Tiina H. tulivat käymään, Mirka taisteli viiden metrin mittaisen tiensä eteisestä kämpän toiseen päähän nojatuolille, yli ja ali kuuden erisuuntiin risteilevän täyden pyykkinarun. Mirka istahti alas. Horjahti hieman. Jotain olohuoneen paksun verhon takana kilisi pahanpäiväisesti. Ikkuna, ei kai sentään? No ei. Pyykkiteline! Tiedetäänpähän nyt tämä jatkoa varten…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti