”Vielä on kesää jäljellä…”

On vaikea uskoa, että on jo marraskuun puoliväli! Mistään lumen tapaisesta ei ole tietoakaan, lämmintä on parhaimmillaan lähes +20 astetta, ja aurinko paistaa. Jälleen meni yksi viikonloppu nähtävyyksiä katsellessa (ja ihan vähän shoppaillessa).

Lauantain aikomus käydä planetaariumissa kaatui siihen, ettei planetaariumia löytynyt, emmekä oikeastaan tienneet mistä etsiä, eikä löytynyt minkäänlaisia esitteitä. Aikomus tutustua Charlottenburgin palatsiin pieneni palatsin etupihaan ja puutarhaan tutustumiseen, sillä paikalle päästyämme totesimme joku lomaviikon päivä ottavamme palatsi-passin ja tutustuvamme useampaan palatsiin kerralla ja ajan kanssa.

Sunnuntaina ihanaan helteeseen herättyämme suuntasimme ylös! Vihdoinkin kävimme TV-Towerissa, ihan siellä 203 metrissä, ja 360 asteen näkökulmalla ihailimme pientä laajaa Berliiniä.

Hieman toisenlaista näkymää ihailimme East Side Galleryssa. 1,3 km pätkä Berliinin muuria maalauksineen on vihdoin päästy näkemään ihan omin silmin. On vaikea uskoa, miten tuo samainen muuri vain 20 vuotta sitten on jakanut tätä kaupunkia kahteen osaan.

Hajoava asunto ja muita hämmentäviä sattumuksia, osa II

Arki se aina yllättää. Ajan kuluessa monet asiat alkavat helpottua ja vastoinkäymiset lisääntyä. Ei se elämä tietenkään pelkkää vastoinkäymistä täällä ole, mutta siinä vaiheessa kun alkaa (Annan ja Tiina S.:n) asunto hajota käsiin, niin kyllä se hieman hymyä hyydyttää.

Kaikki alkoi kattilasta. Eräänä kauniina iltana täynnä makaronia olevan kattilan lonksuva kahva irtosi. Ei tietenkään voida olettaa, että asunnon omistava mummeli omistaisi asunnossaan ruuvimeisseliä, tai mitään muitakaan työkaluja, mutta onneksi meillä on kynsiä, veitsiä ja matkamuistolinkkari niin saatiin kattila taas kuntoon.

Kohta perään hajosi suihkun käsihanan nuppi, ja piakkoin irtosi myös keittiön hana (kyllä, kokonaan). Siinä sitten oli hyvä tilaisuus tutustua naapureihin, ei muutakuin keittiön hana käteen ja ovikelloja soittelemaan: ”Hi, we are living here next door, our kitchen tap broke down, do you may have ein schraubenschlüssel?”. On se kumma kun ei enkun tunneilla ikinä opeteta niitä oikeasti mahdollisesti tarpeellisia sanoja, kuten ’jakoavain’. Eikä meillä tietenkään mukana ole kuin saksan sanakirja.

Noh, kuten todettu, ei se elämä tosiaan ole pelkkää vastoinkäymistä: Berliinin marraskuu on edelleen lämmin! Lisäksi saksan tunteihin tuli hieman vaihtelua, kun torstaina tunneille tuli meidän neljän lisäksi myös Tiina H:n ja Mirkan kämppis, sekä ryhmä tanskalaisia harjoittelijoita (jotka myöhemmin paljastuivat Tiinan ja Mirkan naapureiksi). Vaan eipä tuo paljoa vaikuttanut tuntien puheenaiheisiin, edelleen keskusteltiin Rovaniemen tyttöjen huonosta kielitaidosta ja pingiivinien maahanmuutosta Rovaniemelle.

Ja hei, vielä jotain hyvää: työviikko numero 6 on ohi, töitä enää viikko ja sitten on loma!

Jouluvaloja ja pala historiaa

Viikot vierivät ja PennyMarkt:n tarjoukset vaihtuvat. Berliiniä on jo alettu tosissaan koristella jouluun. Kaduilla ja ostoskeskuksissa on jouluvaloja, kaupat ovat täynnä joulukoristeita ja -suklaita, ja Potsdamer Platzille on rakennettu kokonainen jouluaukio, sisältäen luistelukentän ja pulkkamäen.

Viides työviikko ei ole tuonut tullessaan kerrassaan mitään uutta. Varovasti laskemme jo jäljellä olevia työpäiviä, miettien kuitenkin miten työpäivien väheneminen vie meitä myös kohti kotiin paluuta. Miten pärjäämmekään, kun emme enää kahden minuutin välein kulkevilla metroilla pääse hetkessä joka paikkaan? Tai kun suklaalevy maksaa yli euron? Entäs kun palaamme täältä +15 asteen lämmöstä pakkasen ja lumen keskelle? Ei auta kuin ottaa ilo irti jäljellä olevista päivistä.

Kuten jo aiemmin todettu, arki-iltoina ei paljoa ehdi tapahtua. Lähinnä illat kuluvat kun seuraamme lähikaupan mainoslehtisiä, syömme ja luemme. Viikonloppuina sitten ollaan tehokkaampia. Viides viikonloppu alkoi leffalla Sony Centerin CineStarin luultavasti isoimmassa salissa, kun kävimme katsomassa uutuusleffan Due Daten. Leffa oli huippu, nauroimme vatsalihakset ihan kipeiksi!

Lauantai oli (taas) shoppailupäivä. Aamu alkoi jälleen uudessa shoppailukeskuksessa, tosin kaupat tuntuvat jo olevan aina samoja… Lisäksi kiertelimme katuja jotka olivat täynnä pikkuputiikkeja. Lopulta löysimme tiemme jälleen Alexaan, siihen yhteen Berliinin suurimmista ostoskeskuksista. Tällä kertaa aloitimme ylimmästä kerroksesta, jota aiemmin emme jaksaneet kunnolla enää kiertää väsymyksen takia.

Sunnuntaina päätimme olla taas vähän enemmän historian ja kulttuurin ystäviä. Päivään varauduimme ensimmäisenä syömällä hyvin: PennyMarkt:n viikon paras tarjous oli ehdottomasti pakaste-XXL-perhelasagne. Kahden tunnin paisto-operaation jälkeen olimme jo niin nälkäisiä, että tuo kahden kilon lasagne katosi saman tien. Seuraavaksi suuntasimme Museosaarelle, johon matkalla päädyimme jälleen kiertämään yhden taide- ja käsityötorin, jossa teimmekin hieman matkamuisto-ostoksia. Museosaarella suuntasimme Saksan Historian Museoon, jossa oli erikoisnäyttelyn aiheena ”Hitler ja Saksa”. Museo osoittautui hieman pettymykseksi: melko pieni, vain kaksi näyttelyä (Hitler-näyttelyn lisäksi Saksojen yhdistymisestä oli yhdessä pienessä salissa pari filmiä ja paljon tekstiä), museo oli ahdas ja täynnä väkeä (kuului paljon myös suomenkieltä) ja jouduimme paljon jonottelemaan, eikä museossa juurikaan ollut käännetty tekstejä englanniksi, joten monien kuvien ja tavaroiden merkitys jäi meille tuntemattomaksi. Mutta ainakin voinee olla historian ope ylpeä (tai saksan ope pettynyt): museossa emme oppineet oikeastaan mitään, mitä emme jo olisi tienneet edellisen historian kurssin perusteella.

Iltapäivällä oli vielä sen verran aikaa, että kävimme pyörähtämässä (taas) yhdessä uudessa ostoskeskuksessa. Pienehkö Ring-Center (joka muuten sijaitsee S-Bahn Ringin varrella) ei tarjonnut meille juurikaan uusia liikkeitä, mutta tulipahan sekin käytyä. Ja seuraavaksi väsyneinä kohti työviikkoa numero 6.

Ompelijoina Berliinissä

Neljäs viikko kuluikin sitten hieman enemmän ns. ammatillisissa merkeissä. Berliinihän on oikea ompelijan paratiisi! Ompelutarvikkeet, niin sakset kuin kankaatkin sun muut ovat ihan käsittämättömän halpoja. Ensinnäkin, Anna ja Tiina S. kävivät työpaikkaohjaajansa kanssa yliopiston lähellä sijaitsevassa pienessä turkkilaisten omistamassa ompelutarvikekaupassa. Mukaan lähti mm. uudet ompelusakset (puoleen hintaan siitä mitä Suomessa, ja vielä kaupanpäälle pikkusakset) ja hieman muitakin ompeluvälineitä.

Perjantaina nämä kaksi ”pääsivät” Kulturfoorumilla järjestetylle luennolle, jonka aiheena oli mekkojen kierrätys 1700-1800-luvuilla. Luennon mielenkiintoisuutta ehkä hieman alensi se, että luennoitsija puhui erittäin nopeasti englantia ranskalaisella aksentilla, mutta ainakin siellä näytettiin hienoja kuvia.

Lauantai, aurinkoinen hellepäivä, puolestaan meni jälleen ”ammatillisissa shoppailuissa”. Tällä kertaa laajensimme reviiriämme hieman Berliinin keskustan ulkopuolellekin, Potsdamiin, jossa oli ompelijoiden markkinat. Paikalla oli torin täydeltä kankaita uskomattoman pienillä hintalapuilla varustettuina. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen oli näillä neljällä taas huimasti intoa ompelutöihin, sekä muutama pussillinen kankaita. Lauantaina piti olla toinenkin ompelijoiden tori Berliinin keskustassa, mutta hieman virheellisten opastuksien vuoksi emme sitä ikinä löytäneet, vaan siellä vierailu siirtyi tuleville viikoille.

Torikierrosta jatkettiin vielä sunnuntainakin, tosin enää ei löytynyt kangastoreja. Sen sijaan pyörittiin Art- and Desingmarkt:lla, rojutorilla, sekä antiikkitorilla.

Nytpähän ainakin vihdoin selvisi mitä berliiniläiset tekevät sunnuntaisin, kun mikään ei ole auki!

Turisteina Berliinissä

Vaikka parhaamme yritetään saksalaiseen elämään mukautua, on onneksi viikonloppuisin meillä täydet oikeudet heittäytyä turisteiksi! Yllättävän vaikeaa on kuitenkin kulkea jo tutulta tuntuvassa kaupungissa kartta kädessä paikasta toiseen ettimässä museota tai nähtävyyttä, jota on suunnitellut menevänsä kattomaan.

Viikonloppuina päätettiin olla kunnolla kulttuurin ja historian ystäviä ja alkaa kunnolla käymään läpi listaa paikoista, joissa pitää käydä, ja jotka pitää nähdä.

Kierros aloitettiin lauantaina kevyesti, kierreltiin Potsdamer Platzilla katselemassa pilvenpiirtäjiä ja Festival Of Lightsia. Tarkoitus oli käydä leffassakin, tuolla kun on paljon leffateattereita. Mutta hei, kuka voi välttää shoppailun, kun eteen aukeaa (taas) valtava ostoskeskus? Niinpä sitten illalla shoppailusta puutuneina vain päädyimme ostamaan DVD:n alennuslaarista, ja katsomaan sen porukalla kämpällä.

Sunnuntaina oltiin sitten hieman tehokkaampia. Käytiin Hitlerin tekoja kauhistelemassa Juutalaismuseossa, ihastelemassa Brandenburgin Porttia, eksymässä Holokaustimuistomerkin pylväiden sekaan, ja jälleen ihmettelemässä Festival Of Lightsia. Käytiin me Checkpoint Charlie-museonkin luona, mutta sisään asti menemiseen ei tällä kertaa aika riittänyt, se siirtyi tuleville viikonlopuille.

Pyykkipäivä ja muita hämmentäviä sattumuksia, osa I

Viikko vierähti. Oikeasti, mitä voi sanoa viikosta (tämä nyt ei onneksi sisällä viikonloppua), jonka mieleenpainuvimmat hetket olivat siinä, kun kaupasta löytyi maitoa kylmäkaapista, ja pyykkipäivä? Arki menee vain töissä, töistä päästään sen verran myöhään ettei enää missään ehi lähteä käymään, joten illat koostuu syömisestä, kaupassa käymisestä ja lukemisesta. Onneksi aina välillä tapahtuu jotain arkea sekoittavaa.

Saksassa on monta hämmentävää asiaa, kuten väärään suuntaan avautuvat ovet. Lisäksi täällä ei pidetä kaupoissa maitoa (eikä pahemmin mm. sulatejuustoakaan) kylmässä. No eiväthän tietenkään nämä suomalaiset hygieniapassin omaajat ole voineet ostaa täältä lainkaan maitoa. Kyllä monipuolistui ruokavalio heti kerralla kun Lidl yllätti ja oli siirtänyt osan maitopurkeista kylmään. Saatiin oikein pottumuusia tehtyä.

Toinen jännittävä tapaus oli pyykkipäivä. Ensimmäisiä asioita, joissa kielimuuri on tehnyt todella kiusaa. Annan ja Tiina S:n talossa on alhaalla pyykkitupa, jota varten pitää viikon alussa käydä talkkarilta ostamassa pyykkikolikot koneisiin. No eipä talkkari tietenkään puhu sanaakaan englantia, joten vähän aikaa piti selvitellä, että saatiin kolikot ostettua ja muut tietämisen arvoiset seikat ja säännöt tietoomme.

Myös kaupassa vähän heitti arvoitusta kun piti pyykkipulveria ostaa, tietenkään pakkauksissa ei ole sanaakaan englantia. No entäs koneet sitten? Ehei, kaikki käyttöohjeet sun muut saksaksi.

Kylläpä Anna ja Tiina S. pyykkituvasta selvisivät kaikkien neljän pyykit puhtaina. Heh, asunnonomistajalla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista pyykkitelinettä (kuten ei myöskään esim. imuria tai uunivuokaa). Onneksi oltiin tähän etukäteen varauduttu, ja virittämällä 60 metriä paketointinarua ympäri pienen pientä kahenkymmenen neliön kämppää ovenkahvasta, jääkaapin saranasta, pyyhenaulakosta ja tuolinkarmista toiseen, saatiin hyvin kaksi koneellista pyykkiä kuivumaan. Hetken aikaa oli elämä vaikeaa, etenkin jos oli tarvetta liikkua. Siinä sitten Mirka ja Tiina H. tulivat käymään, Mirka taisteli viiden metrin mittaisen tiensä eteisestä kämpän toiseen päähän nojatuolille, yli ja ali kuuden erisuuntiin risteilevän täyden pyykkinarun. Mirka istahti alas. Horjahti hieman. Jotain olohuoneen paksun verhon takana kilisi pahanpäiväisesti. Ikkuna, ei kai sentään? No ei. Pyykkiteline! Tiedetäänpähän nyt tämä jatkoa varten…

Tiina H:n ja Mikun elämää.

Tiinalla työt 12.00-18.00, Mirkalla 11.00-16.00(-19?) eli päivät menee töissä. Aikaa jää ihan huimasti senjälkeen ku käy kaupassa ja tekee ruuan & kipasee suihkussa jne. Eli meillä melkein on arkisin elämää täällä. Mein kämppis on ihan hirveä possu, sen ruuanlaiton jälkee keittiö on PATAMMM ja sen nurkkaus on ihan hirveen sotkunen, meillä taas kivan siisti.
Töissä ollaan tehty kaikenlaista, miku oikeestaan vaan käsin ommellu kaikkea kiinni kaikkeen, muutama mainitsemisen arvoinen homma on, päiväpeiton valmistus ja takista mittojen otto uusia kaavoja varten. Tiina on väsännz kaikkea kivaa. Sarjatyönä huiveja, nauhoista tehtyjä laukkureppuja (yks laukku maksaa 80€) ja trikoohanskoja.

Viikonloppuna oli kivaa, Anna kertoillukki jo aiemmassa tekstissä mitä tehtiin. Eli shoppailees & eläintarha.

Kuvia tulee joskus.

Kai.