Arki se aina yllättää. Ajan kuluessa monet asiat alkavat helpottua ja vastoinkäymiset lisääntyä. Ei se elämä tietenkään pelkkää vastoinkäymistä täällä ole, mutta siinä vaiheessa kun alkaa (Annan ja Tiina S.:n) asunto hajota käsiin, niin kyllä se hieman hymyä hyydyttää.
Kaikki alkoi kattilasta. Eräänä kauniina iltana täynnä makaronia olevan kattilan lonksuva kahva irtosi. Ei tietenkään voida olettaa, että asunnon omistava mummeli omistaisi asunnossaan ruuvimeisseliä, tai mitään muitakaan työkaluja, mutta onneksi meillä on kynsiä, veitsiä ja matkamuistolinkkari niin saatiin kattila taas kuntoon.
Kohta perään hajosi suihkun käsihanan nuppi, ja piakkoin irtosi myös keittiön hana (kyllä, kokonaan). Siinä sitten oli hyvä tilaisuus tutustua naapureihin, ei muutakuin keittiön hana käteen ja ovikelloja soittelemaan: ”Hi, we are living here next door, our kitchen tap broke down, do you may have ein schraubenschlüssel?”. On se kumma kun ei enkun tunneilla ikinä opeteta niitä oikeasti mahdollisesti tarpeellisia sanoja, kuten ’jakoavain’. Eikä meillä tietenkään mukana ole kuin saksan sanakirja.
Noh, kuten todettu, ei se elämä tosiaan ole pelkkää vastoinkäymistä: Berliinin marraskuu on edelleen lämmin! Lisäksi saksan tunteihin tuli hieman vaihtelua, kun torstaina tunneille tuli meidän neljän lisäksi myös Tiina H:n ja Mirkan kämppis, sekä ryhmä tanskalaisia harjoittelijoita (jotka myöhemmin paljastuivat Tiinan ja Mirkan naapureiksi). Vaan eipä tuo paljoa vaikuttanut tuntien puheenaiheisiin, edelleen keskusteltiin Rovaniemen tyttöjen huonosta kielitaidosta ja pingiivinien maahanmuutosta Rovaniemelle.
Ja hei, vielä jotain hyvää: työviikko numero 6 on ohi, töitä enää viikko ja sitten on loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti