”Vielä on kesää jäljellä…”

On vaikea uskoa, että on jo marraskuun puoliväli! Mistään lumen tapaisesta ei ole tietoakaan, lämmintä on parhaimmillaan lähes +20 astetta, ja aurinko paistaa. Jälleen meni yksi viikonloppu nähtävyyksiä katsellessa (ja ihan vähän shoppaillessa).

Lauantain aikomus käydä planetaariumissa kaatui siihen, ettei planetaariumia löytynyt, emmekä oikeastaan tienneet mistä etsiä, eikä löytynyt minkäänlaisia esitteitä. Aikomus tutustua Charlottenburgin palatsiin pieneni palatsin etupihaan ja puutarhaan tutustumiseen, sillä paikalle päästyämme totesimme joku lomaviikon päivä ottavamme palatsi-passin ja tutustuvamme useampaan palatsiin kerralla ja ajan kanssa.

Sunnuntaina ihanaan helteeseen herättyämme suuntasimme ylös! Vihdoinkin kävimme TV-Towerissa, ihan siellä 203 metrissä, ja 360 asteen näkökulmalla ihailimme pientä laajaa Berliiniä.

Hieman toisenlaista näkymää ihailimme East Side Galleryssa. 1,3 km pätkä Berliinin muuria maalauksineen on vihdoin päästy näkemään ihan omin silmin. On vaikea uskoa, miten tuo samainen muuri vain 20 vuotta sitten on jakanut tätä kaupunkia kahteen osaan.

Hajoava asunto ja muita hämmentäviä sattumuksia, osa II

Arki se aina yllättää. Ajan kuluessa monet asiat alkavat helpottua ja vastoinkäymiset lisääntyä. Ei se elämä tietenkään pelkkää vastoinkäymistä täällä ole, mutta siinä vaiheessa kun alkaa (Annan ja Tiina S.:n) asunto hajota käsiin, niin kyllä se hieman hymyä hyydyttää.

Kaikki alkoi kattilasta. Eräänä kauniina iltana täynnä makaronia olevan kattilan lonksuva kahva irtosi. Ei tietenkään voida olettaa, että asunnon omistava mummeli omistaisi asunnossaan ruuvimeisseliä, tai mitään muitakaan työkaluja, mutta onneksi meillä on kynsiä, veitsiä ja matkamuistolinkkari niin saatiin kattila taas kuntoon.

Kohta perään hajosi suihkun käsihanan nuppi, ja piakkoin irtosi myös keittiön hana (kyllä, kokonaan). Siinä sitten oli hyvä tilaisuus tutustua naapureihin, ei muutakuin keittiön hana käteen ja ovikelloja soittelemaan: ”Hi, we are living here next door, our kitchen tap broke down, do you may have ein schraubenschlüssel?”. On se kumma kun ei enkun tunneilla ikinä opeteta niitä oikeasti mahdollisesti tarpeellisia sanoja, kuten ’jakoavain’. Eikä meillä tietenkään mukana ole kuin saksan sanakirja.

Noh, kuten todettu, ei se elämä tosiaan ole pelkkää vastoinkäymistä: Berliinin marraskuu on edelleen lämmin! Lisäksi saksan tunteihin tuli hieman vaihtelua, kun torstaina tunneille tuli meidän neljän lisäksi myös Tiina H:n ja Mirkan kämppis, sekä ryhmä tanskalaisia harjoittelijoita (jotka myöhemmin paljastuivat Tiinan ja Mirkan naapureiksi). Vaan eipä tuo paljoa vaikuttanut tuntien puheenaiheisiin, edelleen keskusteltiin Rovaniemen tyttöjen huonosta kielitaidosta ja pingiivinien maahanmuutosta Rovaniemelle.

Ja hei, vielä jotain hyvää: työviikko numero 6 on ohi, töitä enää viikko ja sitten on loma!

Jouluvaloja ja pala historiaa

Viikot vierivät ja PennyMarkt:n tarjoukset vaihtuvat. Berliiniä on jo alettu tosissaan koristella jouluun. Kaduilla ja ostoskeskuksissa on jouluvaloja, kaupat ovat täynnä joulukoristeita ja -suklaita, ja Potsdamer Platzille on rakennettu kokonainen jouluaukio, sisältäen luistelukentän ja pulkkamäen.

Viides työviikko ei ole tuonut tullessaan kerrassaan mitään uutta. Varovasti laskemme jo jäljellä olevia työpäiviä, miettien kuitenkin miten työpäivien väheneminen vie meitä myös kohti kotiin paluuta. Miten pärjäämmekään, kun emme enää kahden minuutin välein kulkevilla metroilla pääse hetkessä joka paikkaan? Tai kun suklaalevy maksaa yli euron? Entäs kun palaamme täältä +15 asteen lämmöstä pakkasen ja lumen keskelle? Ei auta kuin ottaa ilo irti jäljellä olevista päivistä.

Kuten jo aiemmin todettu, arki-iltoina ei paljoa ehdi tapahtua. Lähinnä illat kuluvat kun seuraamme lähikaupan mainoslehtisiä, syömme ja luemme. Viikonloppuina sitten ollaan tehokkaampia. Viides viikonloppu alkoi leffalla Sony Centerin CineStarin luultavasti isoimmassa salissa, kun kävimme katsomassa uutuusleffan Due Daten. Leffa oli huippu, nauroimme vatsalihakset ihan kipeiksi!

Lauantai oli (taas) shoppailupäivä. Aamu alkoi jälleen uudessa shoppailukeskuksessa, tosin kaupat tuntuvat jo olevan aina samoja… Lisäksi kiertelimme katuja jotka olivat täynnä pikkuputiikkeja. Lopulta löysimme tiemme jälleen Alexaan, siihen yhteen Berliinin suurimmista ostoskeskuksista. Tällä kertaa aloitimme ylimmästä kerroksesta, jota aiemmin emme jaksaneet kunnolla enää kiertää väsymyksen takia.

Sunnuntaina päätimme olla taas vähän enemmän historian ja kulttuurin ystäviä. Päivään varauduimme ensimmäisenä syömällä hyvin: PennyMarkt:n viikon paras tarjous oli ehdottomasti pakaste-XXL-perhelasagne. Kahden tunnin paisto-operaation jälkeen olimme jo niin nälkäisiä, että tuo kahden kilon lasagne katosi saman tien. Seuraavaksi suuntasimme Museosaarelle, johon matkalla päädyimme jälleen kiertämään yhden taide- ja käsityötorin, jossa teimmekin hieman matkamuisto-ostoksia. Museosaarella suuntasimme Saksan Historian Museoon, jossa oli erikoisnäyttelyn aiheena ”Hitler ja Saksa”. Museo osoittautui hieman pettymykseksi: melko pieni, vain kaksi näyttelyä (Hitler-näyttelyn lisäksi Saksojen yhdistymisestä oli yhdessä pienessä salissa pari filmiä ja paljon tekstiä), museo oli ahdas ja täynnä väkeä (kuului paljon myös suomenkieltä) ja jouduimme paljon jonottelemaan, eikä museossa juurikaan ollut käännetty tekstejä englanniksi, joten monien kuvien ja tavaroiden merkitys jäi meille tuntemattomaksi. Mutta ainakin voinee olla historian ope ylpeä (tai saksan ope pettynyt): museossa emme oppineet oikeastaan mitään, mitä emme jo olisi tienneet edellisen historian kurssin perusteella.

Iltapäivällä oli vielä sen verran aikaa, että kävimme pyörähtämässä (taas) yhdessä uudessa ostoskeskuksessa. Pienehkö Ring-Center (joka muuten sijaitsee S-Bahn Ringin varrella) ei tarjonnut meille juurikaan uusia liikkeitä, mutta tulipahan sekin käytyä. Ja seuraavaksi väsyneinä kohti työviikkoa numero 6.

Ompelijoina Berliinissä

Neljäs viikko kuluikin sitten hieman enemmän ns. ammatillisissa merkeissä. Berliinihän on oikea ompelijan paratiisi! Ompelutarvikkeet, niin sakset kuin kankaatkin sun muut ovat ihan käsittämättömän halpoja. Ensinnäkin, Anna ja Tiina S. kävivät työpaikkaohjaajansa kanssa yliopiston lähellä sijaitsevassa pienessä turkkilaisten omistamassa ompelutarvikekaupassa. Mukaan lähti mm. uudet ompelusakset (puoleen hintaan siitä mitä Suomessa, ja vielä kaupanpäälle pikkusakset) ja hieman muitakin ompeluvälineitä.

Perjantaina nämä kaksi ”pääsivät” Kulturfoorumilla järjestetylle luennolle, jonka aiheena oli mekkojen kierrätys 1700-1800-luvuilla. Luennon mielenkiintoisuutta ehkä hieman alensi se, että luennoitsija puhui erittäin nopeasti englantia ranskalaisella aksentilla, mutta ainakin siellä näytettiin hienoja kuvia.

Lauantai, aurinkoinen hellepäivä, puolestaan meni jälleen ”ammatillisissa shoppailuissa”. Tällä kertaa laajensimme reviiriämme hieman Berliinin keskustan ulkopuolellekin, Potsdamiin, jossa oli ompelijoiden markkinat. Paikalla oli torin täydeltä kankaita uskomattoman pienillä hintalapuilla varustettuina. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen oli näillä neljällä taas huimasti intoa ompelutöihin, sekä muutama pussillinen kankaita. Lauantaina piti olla toinenkin ompelijoiden tori Berliinin keskustassa, mutta hieman virheellisten opastuksien vuoksi emme sitä ikinä löytäneet, vaan siellä vierailu siirtyi tuleville viikoille.

Torikierrosta jatkettiin vielä sunnuntainakin, tosin enää ei löytynyt kangastoreja. Sen sijaan pyörittiin Art- and Desingmarkt:lla, rojutorilla, sekä antiikkitorilla.

Nytpähän ainakin vihdoin selvisi mitä berliiniläiset tekevät sunnuntaisin, kun mikään ei ole auki!

Turisteina Berliinissä

Vaikka parhaamme yritetään saksalaiseen elämään mukautua, on onneksi viikonloppuisin meillä täydet oikeudet heittäytyä turisteiksi! Yllättävän vaikeaa on kuitenkin kulkea jo tutulta tuntuvassa kaupungissa kartta kädessä paikasta toiseen ettimässä museota tai nähtävyyttä, jota on suunnitellut menevänsä kattomaan.

Viikonloppuina päätettiin olla kunnolla kulttuurin ja historian ystäviä ja alkaa kunnolla käymään läpi listaa paikoista, joissa pitää käydä, ja jotka pitää nähdä.

Kierros aloitettiin lauantaina kevyesti, kierreltiin Potsdamer Platzilla katselemassa pilvenpiirtäjiä ja Festival Of Lightsia. Tarkoitus oli käydä leffassakin, tuolla kun on paljon leffateattereita. Mutta hei, kuka voi välttää shoppailun, kun eteen aukeaa (taas) valtava ostoskeskus? Niinpä sitten illalla shoppailusta puutuneina vain päädyimme ostamaan DVD:n alennuslaarista, ja katsomaan sen porukalla kämpällä.

Sunnuntaina oltiin sitten hieman tehokkaampia. Käytiin Hitlerin tekoja kauhistelemassa Juutalaismuseossa, ihastelemassa Brandenburgin Porttia, eksymässä Holokaustimuistomerkin pylväiden sekaan, ja jälleen ihmettelemässä Festival Of Lightsia. Käytiin me Checkpoint Charlie-museonkin luona, mutta sisään asti menemiseen ei tällä kertaa aika riittänyt, se siirtyi tuleville viikonlopuille.

Pyykkipäivä ja muita hämmentäviä sattumuksia, osa I

Viikko vierähti. Oikeasti, mitä voi sanoa viikosta (tämä nyt ei onneksi sisällä viikonloppua), jonka mieleenpainuvimmat hetket olivat siinä, kun kaupasta löytyi maitoa kylmäkaapista, ja pyykkipäivä? Arki menee vain töissä, töistä päästään sen verran myöhään ettei enää missään ehi lähteä käymään, joten illat koostuu syömisestä, kaupassa käymisestä ja lukemisesta. Onneksi aina välillä tapahtuu jotain arkea sekoittavaa.

Saksassa on monta hämmentävää asiaa, kuten väärään suuntaan avautuvat ovet. Lisäksi täällä ei pidetä kaupoissa maitoa (eikä pahemmin mm. sulatejuustoakaan) kylmässä. No eiväthän tietenkään nämä suomalaiset hygieniapassin omaajat ole voineet ostaa täältä lainkaan maitoa. Kyllä monipuolistui ruokavalio heti kerralla kun Lidl yllätti ja oli siirtänyt osan maitopurkeista kylmään. Saatiin oikein pottumuusia tehtyä.

Toinen jännittävä tapaus oli pyykkipäivä. Ensimmäisiä asioita, joissa kielimuuri on tehnyt todella kiusaa. Annan ja Tiina S:n talossa on alhaalla pyykkitupa, jota varten pitää viikon alussa käydä talkkarilta ostamassa pyykkikolikot koneisiin. No eipä talkkari tietenkään puhu sanaakaan englantia, joten vähän aikaa piti selvitellä, että saatiin kolikot ostettua ja muut tietämisen arvoiset seikat ja säännöt tietoomme.

Myös kaupassa vähän heitti arvoitusta kun piti pyykkipulveria ostaa, tietenkään pakkauksissa ei ole sanaakaan englantia. No entäs koneet sitten? Ehei, kaikki käyttöohjeet sun muut saksaksi.

Kylläpä Anna ja Tiina S. pyykkituvasta selvisivät kaikkien neljän pyykit puhtaina. Heh, asunnonomistajalla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista pyykkitelinettä (kuten ei myöskään esim. imuria tai uunivuokaa). Onneksi oltiin tähän etukäteen varauduttu, ja virittämällä 60 metriä paketointinarua ympäri pienen pientä kahenkymmenen neliön kämppää ovenkahvasta, jääkaapin saranasta, pyyhenaulakosta ja tuolinkarmista toiseen, saatiin hyvin kaksi koneellista pyykkiä kuivumaan. Hetken aikaa oli elämä vaikeaa, etenkin jos oli tarvetta liikkua. Siinä sitten Mirka ja Tiina H. tulivat käymään, Mirka taisteli viiden metrin mittaisen tiensä eteisestä kämpän toiseen päähän nojatuolille, yli ja ali kuuden erisuuntiin risteilevän täyden pyykkinarun. Mirka istahti alas. Horjahti hieman. Jotain olohuoneen paksun verhon takana kilisi pahanpäiväisesti. Ikkuna, ei kai sentään? No ei. Pyykkiteline! Tiedetäänpähän nyt tämä jatkoa varten…

Tiina H:n ja Mikun elämää.

Tiinalla työt 12.00-18.00, Mirkalla 11.00-16.00(-19?) eli päivät menee töissä. Aikaa jää ihan huimasti senjälkeen ku käy kaupassa ja tekee ruuan & kipasee suihkussa jne. Eli meillä melkein on arkisin elämää täällä. Mein kämppis on ihan hirveä possu, sen ruuanlaiton jälkee keittiö on PATAMMM ja sen nurkkaus on ihan hirveen sotkunen, meillä taas kivan siisti.
Töissä ollaan tehty kaikenlaista, miku oikeestaan vaan käsin ommellu kaikkea kiinni kaikkeen, muutama mainitsemisen arvoinen homma on, päiväpeiton valmistus ja takista mittojen otto uusia kaavoja varten. Tiina on väsännz kaikkea kivaa. Sarjatyönä huiveja, nauhoista tehtyjä laukkureppuja (yks laukku maksaa 80€) ja trikoohanskoja.

Viikonloppuna oli kivaa, Anna kertoillukki jo aiemmassa tekstissä mitä tehtiin. Eli shoppailees & eläintarha.

Kuvia tulee joskus.

Kai.

"I wanna be a billionaire..."

Jos joku erehtyi luulemaan että perjantaina shoppailtiin, niin väärässä oli. Lauantai meni sitten Alexanderplatzin ostoskeskuksissa ja kaupoissa. Alun perinhän oli tarkoitus mennä katsastamaan Berliinin huikein näköalatorni: TV-Tower. Se kuitenkin hieman jäi, kun löysimme tiemme ensimmäiseen ostoskeskukseen. Ja sen jälkeen muutamaan erilliseen liikkeeseen, kuten New Yorkeriin, johon pääsyä olemme odottaneet siitä asti kun ensimmäisen kerran siihen Riikassa törmäsimme.

Eikä aikaakaan kun törmäsimme Alexaan, valtavaan ostosparatiisiin, jossa oli noin 180 kauppaa, viidessä kerroksessa. Tietenkään sitä ei voinut kiertää, vaan oli mentävä ja käytävä liikkeet läpi. Ja tietenkään kierrosta ei voinut jättää kesken siinäkään vaiheessa, kun oltiin viiden tunnin shoppailun jälkeen ihan poikki. Pari tuntia lisää ja kukaan ei enää jaksanut edes ajatella kivoja alennusmyyntejä tai mitään muutakaan. Niin siis kotiin ja nukkumaan. TV-Tower siirtyi tuleville viikonlopuille.

Tuossa päivän aikana oli tuolla Alexanderplatzilla jokin hullu urheilutapahtuma. Ensin luulimme sitä mielenosoitukseksi, sillä ainoat sanat joita kadun vallanneiden möykkääjien kylteistä ymmärsimme, olivat ”Polizei” ja ”Stop”. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin vain jalkapallofanien kokoontuminen. Jonossa marssi väkeä, joista jokainen oli pukeutunu kannattamansa Saksan jalkapallojoukkueen väreihin, ei siis kannattamansa puolueen väriin. Ainakin näin meille kerrottiin, kun asiaa ääneen ihmettelimme.

Pizza-perjantai

Mikä ihana sää olikaan perjantaina! Tiina H:lla ei ollut töitä, ja Anna ja Tiina S. pääsivät aikaisin kotiin, joten ei muutakuin ulos ja shoppailemaan! Ihan ensimmäisenä käytiin katsastamassa KaDeWe, ihastuttavan upea tavaratalo, jonka hintatasokin oli kyllä aika upea. Mutta ruokakerros (kyllä, valtavan ostoskeskuksen koko kuudes kerros oli varattu ruuille) oli näkemisen arvoinen, etenkin se karkki-/suklaaosasto. Kirjakauppakin KaDeWe:stä vihdoin löytyi, nyt Anna ja Tiina S. voivat olla työmatkalla kuin aidot berliiniläiset, istua alas pariksi minuutiksi metroon, ja lukea kirjaa.

Ympärillä olleet pienemmät liikkeet, ja Europa Centerin liikkeet olivatkin sitten hieman matkabudjetillemme sopivampia, mukaan lähti mm. hieman puseroita ja kenkiä, ja aurinkoisen päivän kunniaksi erikoisennimiset, mutta ihan tavalliset jäätelöannokset.

Perjantai-illan kruunasi kämpillä porukalla katottu leffa ja maailman ehdottomasti pienin perhepizza.

Kielten opiskelua ja trendien spottailua

Torstaina oli meillä ensimmäinen saksan tunti. Se nyt oli vähän mitä oli, opittiin me numeroita, ja sen, miten espanjalaiset sanovat hyvää päivää (Buenos diaz, tai vain buenos). Opettajana meillä oli saksalainen espanjan opettaja, joka siis opetti meille saksaa englanniksi. Oli siis hieman monikielinen tunti. No mutta hauskaa oli, ja tämä jatkuu saksalaisten kahden viikon syysloman jälkeen.

Illalla mentiin Annan ja Tiina S.:n professorin kehotuksesta porukalla käymään vielä Berlin Stationilla (?), jossa oli Trendspotted-muotishown avajaiset. Berlin Stationille oli melko vaikea löytää perille, joten piti kysyä ohikulkijalta apua: ”Excuse me, do you know where is this place?” ”Yes, it’s right inside this building”.

Perille siis löydettiin ja päästiin ihastelemaan uusinta muotia suoraan Berliinin muotisuunnittelijoilta. Kyllä ei oo Suomessa vielä muodista tietoakaan! Paikalla oli näyttely muutaman nuoren vaatesuunnittelijan uusimmista asukokonaisuuksista, sekä kirpputorimainen ”myymälä”, jossa useat nuoret muotisuunnittelijat myivät suunnittelemiaan vaatteita. Oli aivan upeaa!

Mikun eka viikko tiivistetysti.

Rigassa oli kivaa, tosi ihana arkkitehtuuri vanhassa kaupungissa ja sillai. Kuvia mie lisään omaan blogiini sitten joskus. Viimeistään ku ollaan Suomessa takasin.

Joo mutta asiaan->

BERLIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNN<3

Ihan älytön viikko ollu. Ei mikään oo menny niinku pitäis mutta silti täällä on ollu ihan parasta. Nettiin päästiin pikaisesti toissapäivänä (tiistaina) ja nyt vihdoin eka blogikirjotus Saksasta. Alkuun Berliini vaikutti ihan helvetin vaikeelta ja isolta ja sillai ja kaikkea mutta ei tää ookkaan.

Prepaid-korttia ei olla saatu kännykkään vielä, eikä Tiinazwein kanssa edes rahaakaan. No, miulla on vielä jonkiverran käteistä onneksi. Kiva ku meille kerrottiin, että visa electron toimii kaikkialla, mutta ei todellakaan.

Miun työpaikka on aika kiva. Evento-niminen siis. Pieni ompelimo, hintataso on sitä luokkaa että huhhuh. Yksi hame makso 300€ melkeenpä o_o Sairasta. Mut silti vaikka kuinka feilaan siellä kaikessa nii ”It’s okay”. Miun pomo, Christine, puhuu hyvää englantia, mut hänen ompelijansa, Lydia, vain Saksaa ja Venäjää. Silti tullaan Lydian kans hyvin juttuun ja ymmärretään toisiamme, vaikken puhu Saksaa ku pari sanaa ja Venäjää en lainkaan.

Mie eksyin tänään ku olin Saksan tunnilta menossa töihin. Harhailin Berliinissä itekseni ilman karttaa tms. jonku kaks tuntia. Löysin kuitenki perille. Niinjoo, tosiaan saadaan Saksan tunteja joka torstai-aamu klo 8-9:30. Se opettaja on ihan superhauska.

Asumisjärjestelyt vaihtu, eli mie ja Tiina H. (Tiinazwei) asutaan Sunshinehouse-hostellissa ja Tiina S. (Tiinaeins) S. & Anna asuu tässä vuokrakämpässä. Miun ja Tiinazwein pitää muuttaa huomenna (perjantaina) toiseen asuntoon. Sunshine-hostellissa siis pysytään, mut saadaan isompi huone ja sinne tulee kans joku Marika ulkomailta, eli maksetaan pikkasen vähemmän vuokraa. Joo meijän Saksan kv-vastaavan kuvaus uudesta huoneesta ” Much larger room, and you have own bathroom WITH A WINDOW !!! “ Okei. Kiva. Ikkuna kylpyhuoneessa. Miksi? No, whatever.

Meijän hostellissa yöpy paripäivää joku kouluryhmä, 16v teinejä. Ihan saatanan äänekkäitä jne, valitettiin niille ja niitten opelle mutta ei vaikutusta, sitte eilen ne pyysi tosi kohteliaasti anteeksi ja viimeyö oli ihan kuolemanhiljainen. Tuli melkein ikävä sitä melua :D

-Annan ja Tiinaeinsin jääkaappi kuulemma haisee paskalta-

Jees. Ehkä mie taas joskus kirjottelen jotain.

Tulkaa Berliiniin, täällä on kivaa.

Annan ja Tiina S.:n työpaikka

Meillä on tavallaan kaksi työpaikkaa. Toinen on Berliinin yliopiston vaatesuunnittelijoiden luona, toinen yliopiston professorin kotona ateljee-ompelimossa. Enimmäkseen kuitenkin olemme yliopistolla opiskelijoiden joukossa.

Tähän mennessä ei ole tullut haastavia työtehtäviä eteen: olemme auttaneet erästä opiskelijaa (jonka saksalaisesta nimestä emme ole saaneet selvää ja jota kutsumme tuttavallisesti Hempaksi) viimeistelemään työtään, kolmea hääpukukokonaisuutta, tekemällä sata koristeruusua yhteen puvuista. Maanantaina on Hempalla presentaatio, ja siihen mennessä pitäisi olla valmista. Mielenkiinnolla odotamme, miltä puvut valmiina näyttävät. Saa nähdä mitä sitten seuraavaksi me päästään tekemään.

Yliopistolla on tällä hetkellä aika hiljaista, sillä opiskelijoilla on vielä ensi viikkoon asti tavallaan lomaa. Nyt siellä ovat ne opiskelijat, joilla on töitä kesken, ja jotka haluavat ommella omia juttujaan. Lisäksi opiskelijoiden pitää tehdä harjoitustöitä ennen varsinaisen lukukauden alkamista, jotta pääsevät sitten suunnittelemaan omia asujaan.

Yliopistolla vaatetuspuolella opiskelee yllättävän paljon poikia (ainakin meidän kouluun verrattuna), suunnilleen puolet ja puolet. Lisäksi kaikki ovat ihanan muodikkaita ja tyylitietoisia!

Riika-päivä

Eli matkustuspäivä eli ensimmäinen päivä.

Lennot meni pilvien päällä, ei sieltä sään takia oikein maisemia näkynyt, ja Tampereellakin oli vähän huonon näkyvyyden takia ongelmia laskeutumisessa. Hyvin päästiin kuitenkin perille.

Päivä itsessään meni turisteina Riikan Vanhan Kaupungin kauneutta ihmetellessä (ja kuvatessa). Yhteen vaatekauppaan päästiin sisälle asti, siihen sitten jäi shoppailut. Lisäksi käytiin maistelemassa paikallisia herkkuja grillillä keskustassa ja päivän päätteeksi vielä herkkupirtelöillä kahvilassa. Ja sinne ne latit vaan meni! Lisäksi vielä muutama tunti kului Riikan lentokentän vilkkautta ihmetellessä. Täytyypä sanoa että kyllä oli Airbalticilla nyrpeitä työntekijöitä, niin lentoemäntinä kuin kentällä lippupisteillä.

Illalla vielä Berliiniin saapumisen jälkeen kierrätti kv-koordinaattori meitä ympäri kaupunkia busseilla, metroilla ja junilla. Kun vihdoin päästiin kämpille ni kyllä uni maistu!

Noniin. Nyt kun vihdoin päästiin nettiin, lähtee täältä päivityksiä tulemaan. Eli kaikki jotka ovat tyhjänä olevaa blogiamme seuranneet: älkää olko huolissanne. Täällä ollaan ja kivaa on!

Kuvia tulee kun tulee, vähän hankala homma tämä bloggeri.

Jännitystä ilmassa,lähtö lähenee.

Blogi luotu.
Pienehkö esittely meistä:
4 ammattilukiotyttöä, pukuompelijoita. 3. vuosi menossa. 2. työssäoppiminen. 1. työssäoppiminen ulkomailla.
 Anna (18v,Rovaniemi), Mirka (17v,Rovaniemi), Tiina S. (18v,Salla -> Opiskelee Rovaniemellä)  ja Tiina H. (18v,Rovaniemi)

Vähän historiaa meidän työssäoppimisjutuista:
Ensin yritettiin päästä britteihin tammikuussa 2010, kuitenkin homma vain yhtäkkiä tökkäs. Ehkä johtui siitä, että ei tarpeeksi painostettu kv-vastaavaa kaivamaan tietoja esille, ehkä vika oli brittien yhteyshenkilössä, kenties vika oli loppujenlopuksi kokonaan meissä, ei tietoa. Jokainen sitten oli eri paikoissa Suomessa joulukuun -09 ja tammikuun -10.

Nyt kuitenkin vihdoin on saatu järjestettyä työssäoppiminen Saksaan, Berliiniin. Tätä on odotettu, odotettu ja odotettu.! Ja sitten vielä vähän odotettu. Lähtö Sunnuntaina 3.10 klo 6 aamulla.<3
Jokaisella pakkaaminen enemmän tai vähemmän vaiheessa :/
Työt alkaa 4.10 ja loppuu 19.11, syyslomaa vietetään 20.11-26.11, paluu suomeen 27.11. Uusi jakso alkaa 1.12

Blogia kirjoitellaan koko reissun ajan jokaisen omasta näkökulmasta.