”Vielä on kesää jäljellä…”

On vaikea uskoa, että on jo marraskuun puoliväli! Mistään lumen tapaisesta ei ole tietoakaan, lämmintä on parhaimmillaan lähes +20 astetta, ja aurinko paistaa. Jälleen meni yksi viikonloppu nähtävyyksiä katsellessa (ja ihan vähän shoppaillessa).

Lauantain aikomus käydä planetaariumissa kaatui siihen, ettei planetaariumia löytynyt, emmekä oikeastaan tienneet mistä etsiä, eikä löytynyt minkäänlaisia esitteitä. Aikomus tutustua Charlottenburgin palatsiin pieneni palatsin etupihaan ja puutarhaan tutustumiseen, sillä paikalle päästyämme totesimme joku lomaviikon päivä ottavamme palatsi-passin ja tutustuvamme useampaan palatsiin kerralla ja ajan kanssa.

Sunnuntaina ihanaan helteeseen herättyämme suuntasimme ylös! Vihdoinkin kävimme TV-Towerissa, ihan siellä 203 metrissä, ja 360 asteen näkökulmalla ihailimme pientä laajaa Berliiniä.

Hieman toisenlaista näkymää ihailimme East Side Galleryssa. 1,3 km pätkä Berliinin muuria maalauksineen on vihdoin päästy näkemään ihan omin silmin. On vaikea uskoa, miten tuo samainen muuri vain 20 vuotta sitten on jakanut tätä kaupunkia kahteen osaan.

Hajoava asunto ja muita hämmentäviä sattumuksia, osa II

Arki se aina yllättää. Ajan kuluessa monet asiat alkavat helpottua ja vastoinkäymiset lisääntyä. Ei se elämä tietenkään pelkkää vastoinkäymistä täällä ole, mutta siinä vaiheessa kun alkaa (Annan ja Tiina S.:n) asunto hajota käsiin, niin kyllä se hieman hymyä hyydyttää.

Kaikki alkoi kattilasta. Eräänä kauniina iltana täynnä makaronia olevan kattilan lonksuva kahva irtosi. Ei tietenkään voida olettaa, että asunnon omistava mummeli omistaisi asunnossaan ruuvimeisseliä, tai mitään muitakaan työkaluja, mutta onneksi meillä on kynsiä, veitsiä ja matkamuistolinkkari niin saatiin kattila taas kuntoon.

Kohta perään hajosi suihkun käsihanan nuppi, ja piakkoin irtosi myös keittiön hana (kyllä, kokonaan). Siinä sitten oli hyvä tilaisuus tutustua naapureihin, ei muutakuin keittiön hana käteen ja ovikelloja soittelemaan: ”Hi, we are living here next door, our kitchen tap broke down, do you may have ein schraubenschlüssel?”. On se kumma kun ei enkun tunneilla ikinä opeteta niitä oikeasti mahdollisesti tarpeellisia sanoja, kuten ’jakoavain’. Eikä meillä tietenkään mukana ole kuin saksan sanakirja.

Noh, kuten todettu, ei se elämä tosiaan ole pelkkää vastoinkäymistä: Berliinin marraskuu on edelleen lämmin! Lisäksi saksan tunteihin tuli hieman vaihtelua, kun torstaina tunneille tuli meidän neljän lisäksi myös Tiina H:n ja Mirkan kämppis, sekä ryhmä tanskalaisia harjoittelijoita (jotka myöhemmin paljastuivat Tiinan ja Mirkan naapureiksi). Vaan eipä tuo paljoa vaikuttanut tuntien puheenaiheisiin, edelleen keskusteltiin Rovaniemen tyttöjen huonosta kielitaidosta ja pingiivinien maahanmuutosta Rovaniemelle.

Ja hei, vielä jotain hyvää: työviikko numero 6 on ohi, töitä enää viikko ja sitten on loma!

Jouluvaloja ja pala historiaa

Viikot vierivät ja PennyMarkt:n tarjoukset vaihtuvat. Berliiniä on jo alettu tosissaan koristella jouluun. Kaduilla ja ostoskeskuksissa on jouluvaloja, kaupat ovat täynnä joulukoristeita ja -suklaita, ja Potsdamer Platzille on rakennettu kokonainen jouluaukio, sisältäen luistelukentän ja pulkkamäen.

Viides työviikko ei ole tuonut tullessaan kerrassaan mitään uutta. Varovasti laskemme jo jäljellä olevia työpäiviä, miettien kuitenkin miten työpäivien väheneminen vie meitä myös kohti kotiin paluuta. Miten pärjäämmekään, kun emme enää kahden minuutin välein kulkevilla metroilla pääse hetkessä joka paikkaan? Tai kun suklaalevy maksaa yli euron? Entäs kun palaamme täältä +15 asteen lämmöstä pakkasen ja lumen keskelle? Ei auta kuin ottaa ilo irti jäljellä olevista päivistä.

Kuten jo aiemmin todettu, arki-iltoina ei paljoa ehdi tapahtua. Lähinnä illat kuluvat kun seuraamme lähikaupan mainoslehtisiä, syömme ja luemme. Viikonloppuina sitten ollaan tehokkaampia. Viides viikonloppu alkoi leffalla Sony Centerin CineStarin luultavasti isoimmassa salissa, kun kävimme katsomassa uutuusleffan Due Daten. Leffa oli huippu, nauroimme vatsalihakset ihan kipeiksi!

Lauantai oli (taas) shoppailupäivä. Aamu alkoi jälleen uudessa shoppailukeskuksessa, tosin kaupat tuntuvat jo olevan aina samoja… Lisäksi kiertelimme katuja jotka olivat täynnä pikkuputiikkeja. Lopulta löysimme tiemme jälleen Alexaan, siihen yhteen Berliinin suurimmista ostoskeskuksista. Tällä kertaa aloitimme ylimmästä kerroksesta, jota aiemmin emme jaksaneet kunnolla enää kiertää väsymyksen takia.

Sunnuntaina päätimme olla taas vähän enemmän historian ja kulttuurin ystäviä. Päivään varauduimme ensimmäisenä syömällä hyvin: PennyMarkt:n viikon paras tarjous oli ehdottomasti pakaste-XXL-perhelasagne. Kahden tunnin paisto-operaation jälkeen olimme jo niin nälkäisiä, että tuo kahden kilon lasagne katosi saman tien. Seuraavaksi suuntasimme Museosaarelle, johon matkalla päädyimme jälleen kiertämään yhden taide- ja käsityötorin, jossa teimmekin hieman matkamuisto-ostoksia. Museosaarella suuntasimme Saksan Historian Museoon, jossa oli erikoisnäyttelyn aiheena ”Hitler ja Saksa”. Museo osoittautui hieman pettymykseksi: melko pieni, vain kaksi näyttelyä (Hitler-näyttelyn lisäksi Saksojen yhdistymisestä oli yhdessä pienessä salissa pari filmiä ja paljon tekstiä), museo oli ahdas ja täynnä väkeä (kuului paljon myös suomenkieltä) ja jouduimme paljon jonottelemaan, eikä museossa juurikaan ollut käännetty tekstejä englanniksi, joten monien kuvien ja tavaroiden merkitys jäi meille tuntemattomaksi. Mutta ainakin voinee olla historian ope ylpeä (tai saksan ope pettynyt): museossa emme oppineet oikeastaan mitään, mitä emme jo olisi tienneet edellisen historian kurssin perusteella.

Iltapäivällä oli vielä sen verran aikaa, että kävimme pyörähtämässä (taas) yhdessä uudessa ostoskeskuksessa. Pienehkö Ring-Center (joka muuten sijaitsee S-Bahn Ringin varrella) ei tarjonnut meille juurikaan uusia liikkeitä, mutta tulipahan sekin käytyä. Ja seuraavaksi väsyneinä kohti työviikkoa numero 6.